Säräpirtti Kippurasarven historia

Suomen Matkailuliitto, Suomen Kotiseutuliitto ja Finnair järjestivät 1972 kilpailun, jossa etsittiin uusia matkailuvaltteja. Kilpailun nimi oli Suomen ja maakuntien seitsemät ihmeet. Lemin Särä valittiin ainoana ruokalajina tähän joukkoon 700 ehdotuksen joukosta.

Lemin särä, yksi Suomen seitsemästä ihmeestä

Lemin särä on Suomen vanhin ruoka. Särän historia menee noin tuhat vuotta taaksepäin.

Alkuperäisessä muodossa särässä paistaminen oli ikivanha tapa säilöä lihat talven varalle. Syksyn tullessa kylän yhteiset lampaat teurastettiin, liha suolattiin ja paistettiin koivukaukalossa puilla lämmitettävissä uuneissa. Paistopäivänä herkuteltiin särällä suoraan kaukalosta ja päätarkoitus oli viedä lihat liha-aittoihin, joissa lihat säilyivät läpi talven. Pitkin talvea haettiin aitoista kuivattua lihaa keittoihin, leivän päälle ja muuhun ruuanlaittoon. Perinneruuaksi särä muodostui 1800 - luvulla, jolloin peruna vakiinnutti myös paikkansa karitsan lisukkeena. Aikojen alussa kaskinauris lienee ollut lisukkeena kaukalossa.

Lemin särän raaka-aineet ovat karitsanpaisti, peruna ja suola. Särän valmistus leivinuunin lämmityksineen kestää vähintään 9 tuntia.

Lemiläisittäin särä nimi tulee säröilevästä, koivuisesta paistoastiasta eli säräkaukalosta. Astia veistetään kokonaisesta koivupölkystä ja paiston aikana kaukalon alla on tuoreet leppäpulikat. Leppäpulikoiden tulee hieman savuta paiston aikana ja savu antaa omalaatuisen maun ja värin paistin pintaan.

Lea ja Tauno Hietaranta aloittivat särän valmistamisen kotonaan Lemin korpikoululla leipomotuotannon ohella 1978. Kymmenen vuotta sen jälkeen valmistuneiden toimitilojen ja 2004 tapahtuneen sukupolvenvaihdoksen myötä Kippurasarvi on vakiinnuttanut asemansa maakuntansa tunnetuimpana ja yhtenä Suomen perinteikkäimmistä ravintoloista!

Säräpirtin verkkokauppa avattiin 2.5.2010.

Vuodessa kuluu noin sata mottia koivuhalkoa uunin lämmitykseen, noin 30.000 kg karitsanpaistia ja tonneittain perunaa ja suolaa.

Lemin särä, yksi Suomen seitsemästä ihmeestä mainoslause, logomme, valmistustapa ja tuotteemme ovat kaikki tavaramerkkisuojattuja.

SÄRÄN TARINA

"Ensittäikii piteä olla särä, se puuastia, mis sitä säreä paistetoa. Se piteä olla koivune, yhöst puust vestetty, koverrettu sisus voa pois. Siit piteä olla ne lampoallihat, ja ne piteä viel suolata. Ku ne viis kuus päiveä ovat suolas, ni joha ne soap ottoakkii pois valumoa. Eiks nuo lie jo suolautuniet.

Uuni piteä olla aika kuumaks lämmitetty. No ne lampoallihat piteä panna siihe säräkaukaluu, ja kaukalo uunii. Mut ens piteä varata sinne uunii sellaist tuoriet leppäpulikat, ei varsi paksut. Ne piteä panna uunii arinalle poikittai, niiku telahalot. Niije peäl ku työnteä sitä säreä uunii, ni sehä mänyy helpost, niiku vene järvie. Niitä lihoja piteä näet keännellä, et ne paistuis tasaisest. Ne leppäkepit ku sauvuoa siel kuumas uunis, ni ne antoat sille lihalle vähä makua, ja ku se särä on niije peäl, ni se ei nii helpost syty palamoa.

Siit piteä kuoriap potoatit ja keitteän ne sellasiks puolkypsiks. Ja siit ku lihat oj jo iha kypsiä, ni otetoakii ne kokonoa uunist pois, ja pannoa ne jonkuu toisen astia peälle, syrjeä. Ja siit senku pannoa ne potoatit siihe säräkaukalo pohjalle ja lihat peälle. Ja siit takasii uunii. Ku viel antoa niije puoltoist kaks tuntia hautua uunis ni senku alkoa syyvä. Ei se miteä haittoa, jos ne potoatit on rasvasia, niihä niije piteäkii olla. Eikä sitä lihoa nyt jaksa sil kertoa, kuumaltoa, kaikia syyvä, mut ei se mitä. Syöp siit kylmälteä millo miel tekyy, vaik pitki talvia. Sellaneha se o särä, astia sekä ruoka, yhös taik eriksie, mite päi voa. Kummakii nim o särä."

Tarina: Lea Hietaranta